RADIOLOGIA

Potilaana kuvantamisen toimialueella

Yleisohje

Kuvantamistutkimukseen pääsy ja vastausten saaminen

Kuvantamistutkimuksia tehdään vain hoitavan lääkärin kirjoittaman lähetteen perusteella. Hoitava lääkäri antaa myös tiedon tutkimuksen tuloksista. 

Mikäli Teille on aikaisemmin tehty samaan kehon osaan jokin kuvantamistutkimus, tulisi tämän tutkimuksen kuvat ja lausunto tuoda / saada vertailuun.

Kuvantamisen vastuualueen yksiköissä on käytössä itseilmoittautuminen. Ilmoittautumista varten tarvitsette mukaanne Kela-kortin, ajokortin tai viivakoodillisen kutsukirjeen. Itseilmoittautumisohje.

Tutkimustekniikat

Kuvantamisen toimialueella tehdään röntgen, isotooppi-, magneetti- ja ultraäänitutkimuksia sekä erilaisia näytteenottoja ja hoitotoimenpiteitä.

Natiivitutkimus on ns. perinteinen röntgenkuvaus, jolloin kuvattavasta elimestä otetaan yksi tai useampi kuva. Natiivitutkimukseen ei yleensä ole esivalmisteluja eikä käytetä varjoainetta.
Potilasohjeet

Lasten tutkimukset suoritetaan tietokonetomografioita lukuunottamatta lasten röntgenissä.
Potilasohjeet

Tietokonetomografiatutkimus (lyhenne joko CT tai TT) on röntgensäteilyyn perustuva tutkimus. Kuvattavasta elimestä otetaan eri paksuisia leikkeitä (=siivuja). Jodipitoista varjoainetta voidaan antaa joko verenkiertoon tai suun kautta. Eri elinten esivalmistelut ilmoitetaan tutkimuskohtaisessa potilasohjeessa.
Potilasohjeet

Magneettitutkimuksessa kuva muodostetaan voimakkaan magneettikentän ja radioaaltojen avulla. Röntgensäteitä ei käytetä. Tehosteainetta (yleensä gadolinium-pitoinen) voidaan antaa verenkiertoon. Voimakkaan magneettikentän vuoksi magneettitutkimusta ei voi tehdä kaikille potilaille. Esteet samoin kuin esivalmistelut ilmoitetaan tutkimuskohtaisessa potilasohjeessa. Magneettitutkimus voidaan tehdä raskaana olevalle.
Potilasohjeet

Varjoainetutkimus läpivalaisutekniikalla perustuu röntgensäteilyn käyttöön. Yleisimmät tutkittavat elimet ovat ruoansulatus- tai virtsaelimet. Varjoaine on joko barium tai jodipitoista. Eri elinten tutkimuksiin on erilaiset esivalmistelut, jotka ilmoitetaan tutkimuskohtaisessa potilasohjeessa. 
Potilasohjeet

Isotooppitutkimuksessa annetaan verenkiertoon säteilevää radiolääkettä. Kuvauslaite ei tuota säteilyä. Isotooppitutkimusta ei tehdä raskauden aikana. Isotooppitutkimuksen jälkeen tulee pitää tauko imettämisessä, koska radiolääke imeytyy rintamaitoon.
Potilasohjeet

Verisuonten röntgentutkimuksissa (angiografiat, venografia) käytetään röntgensäteilyä ja jodivarjoainetta. Verenkiertoelimiä voidaan tutkia myös ultraääni- tai magneettitekniikalla.
Potilasohjeet

Ultraäänitutkimuksessa ei käytetä röntgensäteilyä, vaan kuva muodostetaan ultraäänen (= perustuu kaikuluotaintekniikkaan) avulla. Uä-tutkimuksessa joskus käytetään tehosteainetta. Ultraäänitutkimus voidaan tehdä lähes kaikkiin kehon elimiin (esim. verisuonet). Samassa yhteydessä on mahdollista ottaa näytteitä.
Potilasohjeet

Näytteenottoja ja hoitotoimenpiteitä teemme läpivalaisu- (röntgen), tietokonetomografia-, ultraääni- tai magneettikuvaustekniikalla. Potilasohjeessa kerromme, millä kuvantamistekniikalla hoito tehdään.
Potilasohjeet

Rintojen tutkiminen tapahtuu röntgenkuvauksella (mammografia), ultraäänellä tai magneettikuvauksella. Rintojen uä-tutkimuksen yhteydessä voidaan tarvittaessa ottaa näytteitä.
OYS:ssa rintojen tutkimukset tehdään avohoitotalon röntgenissä.
Potilasohjeet

 Varjo- ja tehosteaineet ja radiolääkkeet

Ennen varjo- tai tehosteaineen käyttöä tulee selvittää mahdolliset esteet (esim. allergiat) niiden käytölle.

Barium-varjoainetta annetaan ruoansulatuskanavan tutkimuksissa joko suun tai peräsuolen kautta. Barium-varjoaine värjää ulosteen valkoiseksi ja voi pysyä suolistossa useita päiviä jopa viikkojakin.

Jodipitoinen varjoaine annetaan verenkiertoon, juomalla tai niveleen pistämällä. Verenkiertoon ja niveleen laitettu jodivarjoaine poistuu elimistöstä virtsan mukana yleensä noin vuorokaudessa. Suun kautta annettu varjoaine poistuu ulosteessa hitaammin.

Magneettitutkimuksissa käytettävää tehosteainetta voidaan antaa verenkiertoon tai niveleen. Tehosteaine poistuu virtsan mukana noin vuorokaudessa.

Ultraäänitutkimuksissa voidaan antaa rikkiheksafluoridi-tehosteainetta, joka poistuu nopeasti elimistöstä uloshengityksen mukana.

Isotooppitutkimuksessa annetaan verenkiertoon säteilevää radiolääkettä, joka poistuu elimistöstä virtsan mukana noin vuorokaudessa. Isotooppitutkimuksen radiolääke säteilee ympäristöön vielä kuvauksen jälkeenkin, mutta muut varjo- tai tehosteaineet eivät sisällä säteileviä ominaisuuksia.

Kaikkien varjo- ja tehosteaineiden sekä radiolääkkeiden poistumista elimistöstä voidaan nopeuttaa juomalla hieman tavallista runsaammin.

Tutkimusten kesto

Eri tutkimusten ja hoitotoimenpiteiden kesto vaihtelee muutamasta minuutista useaan tuntiin. Keskimääräiset ajat on mainittu tutkimuskohtaisessa potilasohjeessa.

Huomioitavaa on, että kuvanoton jälkeen voitte joutua odottelemaan röntgenlääkärin antamaa lausuntoa, mikäli Teille on suunniteltu samalle päivälle lääkärin vastaanotto.

Joihinkin radiologisiin tutkimuksiin ja hoitotoimenpiteisiin saattaa liittyä jälkikäteen erilaisia rajoituksia (esim. vuodelepo) tai seurantoja (esim. pulssin, verenpaineen tai pistopaikan seuranta). Nämä jälkihoidot ilmoitetaan yksityiskohtaisemmin etukäteen kirjallisessa potilasohjeessa ja vielä tutkimuksen jälkeen. 

Raskauden aikaiset tutkimukset

Pyydämme Teitä ilmoittamaan tutkimukseen tullessanne, mikäli tiedätte tai epäilette olevanne raskaana. Raskaana oleville ei tehdä isotooppitutkimusta eikä lantion ja alavatsan alueen röntgentutkimusia. Ultraääni- ja magneettitutkimus voidaan tehdä raskauden aikana.  

Säteilyaltistus eri tutkimuksissa

Säteilytutkimuksissa säteilyaltistuksen suuruus vaihtelee eri tutkimuksissa. Natiivitutkimuksissa (esim. polvi) on vähäinen säteilyaltistus, joissakin tietokonetomografiatutkimuksissa (esim. vatsan ja lanneselän alueen) ja joissakin isotooppitutkimuksissa (esim. sydänlihas) säteilyaltistus on kohtalaisen suuri. 

Eri tutkimusten keskimääräinen/tilastollinen säteilyaltistus on tiedossa. Lopullinen säteilyaltistus määräytyy käytettävästä tutkimustekniikasta ja kuvien lukumäärästä. Mikäli olette kiinnostunut tietämään Teille suunnitellun säteilytutkimuksen keskimääräisestä säteilyaltistuksesta, voitte tiedustella asiaa lähettävältä lääkäriltä ja/tai röntgenin henkilökunnalta. Halutessanne voitte käydä keskustelua, onko sairautenne selvittämiseksi mahdollista tehdä säteilytön tutkimus.          

Kehon eri elinten säteilyherkkyys vaihtelee. Säteilylle herkimpiä elimiä ovat kilpirauhanen, luuydin, paksusuoli, keuhkot, mahalaukku, rintarauhanen ja sukuelimet. 

Lisätietoa röntgensäteilyn vaikutuksesta ja eri tutkimusten säteilyaltistuksesta saa myös Säteilyturvakeskuksen sivuilta

 Linkit

Potilaana Oys:ssa

Säteilyturvakeskus