Lapsen kuulontutkimusmenetelmä valitaan aina lapsen iän ja kehitystason mukaan. Alle 10-vuotiaiden lasten tutkimuksissa on mukana yleensä kaksi audionomia. Vastasyntyneen kuulonseulontatutkimuksissa lapsen on hyvä olla unessa tutkimuksen ajan, mutta muissa tutkimuksissa olisi tärkeää, että lapsi on mahdollisimman virkeä ja hyväntuulinen.
Lasten kuulokeskuksessa tehtäviä tutkimuksia ovat muun muassa emissiomittaus, äänikenttätutkimus, leikki-, äänes- ja puheaudiometria sekä aivorunkovastetutkimus.
Emissiomittaus: Emissiomittauksen avulla tutkitaan sisäkorvan tuottamia ääniä. Mittaus on kivuton ja se voidaan tehdä missä iässä tahansa. Mittauksen ajaksi lapsen korvakäytävän suulle asetetaan pieni, pehmeä mittapää, josta kuuluu lapsen korvaan lyhytkestoista ääntä. Lapsi voi istua tutkimuksen ajan vanhemman sylissä ja katsella leluja tai videota. On tärkeää, että lapsi itse on tutkimuksen ajan hiljaa ja rauhallinen. Jos lapsi on aivan hiljaa, ja ympäristö on häiriötön, mittaus kestää yhden korvan osalta vain muutaman minuutin.
Äänikenttätutkimus: Äänikenttätutkimuksen avulla audionomit tarkkailevat lapsen reaktioita erilaisille äänille. Tutkimus voidaan tehdä kaikenikäisille lapsille. Tutkimuksen ajan lapsi voi istua vanhemman tai toisen audionomin sylissä. Lapsen molemmilla puolilla on kaiuttimet ja pienet tietokonenäytöt. Kaiuttimista soitetaan erilaisia ääniä, joihin eri-ikäiset lapset tyypillisesti reagoivat eri tavoin. Yli 8 kuukauden ikäiset lapset voivat paikantaa äänilähteen, jolloin voimme käyttää tutkimuksessa apuna erilaisia tietokonenäytöillä näkyviä kuvia. On tärkeää, että tutkimuksissa mukana oleva vanhempi on rauhallinen eikä itse reagoi ääniin millään tavalla.
Leikkiaudiometria/äänesaudiometriatutkimus: Noin 2,5-vuotiaan lapsen kuulontutkimuksissa voimme aloittaa leikkiaudiometrian harjoittelemisen. Leikkiaudiometriassa lapsi kuuntelee kaiuttimesta kuuluvaa ääntä ja rakentaa erilaisilla kuuntelupalikoilla äänen kuullessaan. Tutkimuksen avulla saamme tietoa lapsen korvien yhteiskuulosta tai paremman korvan kuulosta. Noin 3-vuotiaalle ja sitä vanhemmille lapsille samaa tutkimusta tehdään kuulokkeiden avulla. Lapsen korville asetetaan kuulokkeet, joista lapsi kuulee piippausääniä. Äänen kuultuaan lapsi rakentaa kuuntelupalikan paikalleen. Tavoitteena on määritellä hiljaisin ääni, jonka lapsi eri taajuuksilla kuulee. Kun lapsi kuuntelee kuulokkeilla, saamme tietoa kummankin korvan kuulosta erikseen. Isommat kouluikäiset lapset voivat äänen kuultuaan antaa merkin merkinantopainikkeella.
Puheaudiometria: Puheaudiometriatutkimuksella tutkitaan lapsen kuuloa sanojen avulla. Tätä tutkimusta voidaan tehdä noin 2,5-vuotiaasta lähtien. Lapsen korville asetetaan kuulokkeet, joista kuuluu sanoja. Lapsi voi joko toistaa kuulemansa sanan tai näyttää kuulemansa sanan kuvan kirjasta.
Kuulon aivorunkovasteet: Vauvoille, joilta ei ole useammasta tutkimuskerrasta huolimatta saatu emissiovasteita kummastakaan korvasta, tehdään yleensä aivorunkovastetutkimus (ABR). Tutkimus voidaan tehdä myös isommalle lapselle. Tutkimuksen aikana lapsi nukkuu. Hänen otsalleen ja korvien taakse liimataan pienet tarraelektrodit ja korvakäytäviin asetetaan kuulokkeet. Kuulokkeiden kautta korviin annetaan ääniärsykettä, joiden aiheuttama vaste rekisteröidään elektrodien avulla. Tutkimuksen avulla saamme tietoa lapsen kuulosta puheen kuulemisen kannalta tärkeiltä äänentaajuuksilta. Tutkimus kestää yleensä noin tunnin ja vanhempi voi istua lapsen vieressä koko tutkimuksen ajan.