Yliopistosairaaloiden hankintarenkaat aloittavat yhteiset sopimusneuvottelut uusien, kalliiden sairaalalääkkeiden hankinnoista. Lisäksi perustetaan sairaanhoitopiirien yhteinen kansallinen lääkeneuvottelukunta, joka käsittelee neuvottelutuloksen. Muutos parantaa potilaiden yhdenvertaisuutta, varhaista pääsyä merkittävien uusien lääkeinnovaatioiden piiriin ja hillitsee lääkemenojen hallitsematonta kasvua.
Uudessa toimintamallissa kaikki Suomen lääkehankintarenkaat ovat valtuuttaneet HUS Apteekin käymään uuden sairaalalääkkeen hankintaan liittyvän sopimusneuvottelun.
Yhteishankintaa kansallisella tasolla on jo kokeiltu aiemmin muutaman lääkeaineryhmän kohdalla. Kansallisella tasolla tapahtuneet kilpailutukset ovat onnistuneet erittäin hyvin ja esimerkiksi hepatiitti C -infektion hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden osalta yhteiskilpailutus pudotti lääkekustannukset alle kymmenesosaan listahinnoista. Tämä on mahdollistanut laajempaa käyttöä ja potilaiden tasavertaista pääsyä lääkehoidon piiriin koko Suomessa.
Uusien sairaalalääkkeiden tullessa markkinoille Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea tekee lääkkeestä arvioinnin, jota seuraa Palveluvalikoimaneuvoston suositus lääkkeen käyttöönotosta. Lopulliset päätökset uusien lääkkeiden käyttöönotosta tehdään edelleen sairaanhoitopiireissä.
"Perustettava yhteinen kansallinen lääkeneuvottelukunta tekee päätöksensä huomioiden Palveluvalikoimaneuvoston suosituksen ja sopimusneuvotteluiden tuloksen" kertoo tutkimus- ja arviointiylilääkäri Miia Turpeinen Oulun yliopistollisesta sairaalasta. "Näin uusi lääke saadaan yhtäaikaisesti käyttöön koko maassa, samoilla ehdoilla. Muutoksesta hyötyvät sekä potilaat että hoidon maksajat".
Tällä hetkellä sairaaloissa käytettävien lääkkeiden hinnat ja muut sopimusehdot määräytyvät hankintamenettelyissä sairaanhoitopiireissä tai ERVA-alueiden hankintarenkailla. Aiemmin hankintapäätökset on tehty hajautetusti ja yhteinen kansallinen kannanmuodostus hinnoista tai hankintasopimusten muista ehdoista ei ole toteutunut. Sairaalalääkkeet ovat voineet siten olla erihintaisia ja tulla käyttöön eriaikaisesti maamme eri osissa asettaen niin potilaat kuin maksajat alueellisesti eriarvoiseen asemaan.