Etusivu > Palvelut > Lapset ja nuoret > Oulun Craniofaciaalikeskus > Kallon eri saumojen luutumishäiriöitä

Kallon eri saumojen luutumishäiriöitä

Kallo muodostuu lukuisista eri luista, ja periaatteessa jokainen näiden välinen liitos, sauma, voi luutua kiinni liian varhain. Luutumisongelmia voidaan luokitella sen mukaan, mitkä saumoista ovat luutuneet.

Venekallo

Venekallossa päälaella oleva pitkittäinen (sagittaalinen) sauma luutuu kiinni, jonka jälkeen pään leveyskasvu pysähtyy. Pää jatkaa kasvuaan pituussuunnassa, ja siitä tulee veneen mallinen. Tyypillinen pitkä ja kapea venemuoto on seurausta joko koko sagittaalisauman tai sen etuosan synostoosista, kun taas sauman takaosan synostoosi aiheuttaa niskaan päin kapenevan kallon, jossa otsa on leveä ja korkea. Pään ympärysmitta, jota kaikilta lapsilta neuvolassa rutiininomaisesti mitataan, suurenee jos potilaalla on venekalloa.  Pään muoto on silmämääräisestikin usein hyvin tyypillinen (kts. kuva). Saumojen luutumishäiriö varmistuu röntgenkuvauksessa. Toisinaan tarvitaan leikkauksen suunniteluun vielä pään tietokonetomografia kuvaus (CT). Jos aivojen tarkempaa kuvausta tarvitaan tehdään vielä magneettikuvas (MK, MRI).

Venekallo on yleisin yksittäisistä kallon saumojen ennenaikaisista luutumisista. Kaikista ennenaikaisista luutumispotilaista yli puolella (56% May Daniel: Craniosynostosis, at book Neurosurgery 1996) on nimenomaan sagittaalisauman luutuminen. Venekallo on pitkänomainen, koska kallon leveyskasvu keskivaiheilla estyy ja kallo kompensoi kasvun lisääntyneellä pituuskasvulla. 

Kietosauman luutuminen (Plagiocephlia)

Niin kutsutut koronaalisaumat kulkevat päässä ohimonseudussa vauvan etuaukileesta kummallekin sivulle päin. Tällaisen koronaalisauman luutuminen aiheuttaa toispuoleisena vinokalloisuutta, joka ilmenee kasvojen ja silmien seudun epäsymmetrisyytenä.

Koronaalisauman luutuminen on toiseksi yleisin yksittäisten saumojen luutumisista venekallon jälkeen. Joka neljäs yksittäinen craniosynostoossi on koronaalisaumassa (26 %, May D 1996). Koronaalisauman ennenaikaisen luutumisen on todettu olevan tilastollisesti yhteydessä äidin korkeaan ikään.

Otsasauman luutuminen (Trigonocephalia)

Jos lapsen otsalla on näkyvissä tai tunnettavissa pystysuuntainen luuharjanne, se tarkoittaa otsan ns. metooppisen sauman ennenaikaista luutumista. Pään muoto voi otsasauman luutumisen johdosta olla kolmiomainen, jolloin otsa saa ylhäältä katsoen lumiauramaisen muodon. Pää voi olla vastaavasti tavallista korkeampi. Yleensä neuvolatarkastuksessa pään ympärysmitta on pieni. Trigonocephalia on nykyään toiseksi yleisin tyyppi craniosynostoosseista.

Takaraivolla luusaumat muodostavat "Mercedes Benz " -tyyppisen tähtikuvion. Tähtikuvion alasakarat ovat ns. takaraivosaumoja eli lambdasaumoja. Niiden luutuminen aiheuttaa symmetrisen tai epäsymmetrisen takaraivon litteyden. Tila on harvinainen, ja vain 2 % kaikista yksittäisten saumojen liian varhaisesta luutumisista on takaraivosaumassa.

Vinokalloisuus

Vinokalloisuus tarkoittaa nimensä mukaisesti kallon saumojen luutumista toispuoleisesti niin, että kallo kasvaa epäsymmetrisen muotoiseksi. Kliininen ilmentymä on usein selkeä, ja se varmistuu röntgenkuvauksin. Vinokalloisuus voi aiheutua useiden eri saumojen luutumisesta.

Asento- vinokalloisuus

Usein havaitaan terveillä lapsilla takaraivon olevan epäsymmetrinen. Tämä takaraivon epäsymmetria syntyy herkästi jos lapsi vastayntyneenä makaa selällään pää käännettynä aina samaan suuntaan. Toisinaan tila voi syntyä jo kohdussa. Asentovinokalloisuutta voi ehkäistä ja hoitaa huolehtimalla että lapsi ei nukkuisi aina samassa asennossa.  Kun lapsi alkaa liikkua ja vaihtaa enemmän nukkumaasento tilanne usein korjaantuu. Korjaantumista tapahtuu ensimmäisen elinvuoden aikana, jonkun verran vielä toisen elinvuoden aikana. Aseentovinokalloisuus vatii hyvin harvoin leikkaushoitoa. Jos takaraivo jää jonkunverran epäsymmetrisesti peittää hiukset epäsymmetrian eikä se haittaa potilaan myöhempää elämää.