Halkiolapsen kirurginen hoito

​​Kaikki halkiolapset tarvitsevat kirurgista hoitoa ensimmäisen vuoden aikana. Halkiot korjataan yhdellä tai useammalla leikkauksella. Leikkaukset ajoitetaan yksilöllisesti lapsen kasvua ja kehitystä seuraten. Ennen leikkausta halkiokirurgi tutkii lapsen joko synnytysvuodeosastolla tai lasten poliklinikalla ja kertoo vanhemmille tehtävästä leikkauksesta. 

Halkio voi sijaita huulessa, suulaessa tai molemmissa. Halkiotyyppi ja halkion laajuus vaikuttavat hoitomenetelmän valintaan.

Huulenkorjausleikkaus tehdään 3–4 kuukauden iässä. Leikkauksessa korjataan huuli, sitä ympäröivä lihaksisto sekä alustavasti nenä. Nenä voi tarvita kasvun myötä myöhemmin lisää leikkauksia.  

Suulakihalkion korjausleikkaus tehdään 6–12 kuukauden iässä halkion laajuudesta riippuen. Samassa yhteydessä korvalääkäri tutkii korvat ja laittaa usein putket korviin liimakorvakehityksen vuoksi. 

Leikkausta varten lapsi kutsutaan leikkausta edeltävänä päivänä lasten kirurgiselle osastolle. Toimenpide tehdään nukutuksessa lasten leikkaussalissa. Operaation jälkeen samassa nukutuksessa korvalääkäri tutkii lapsen korvat ja laittaa tarvittaessa ilmastointiputket.

Leikkauksesta ja lapsen toipumisesta riippuen sairaalassa oloaika on keskimäärin 3–5 vrk. Vanhemmat voivat olla lapsensa seurana sairaalassa ja yöpyminen osastolla on mahdollista.

Huuli- ja suulakihalkiopotilaat tarvitsevat myöhemmin noin 9-11-vuotiaana vielä luusiirreleikkauksen hammasharjanteelle halkiokohtaan, jotta oikominen hampaistossa onnistuu. Usein pysyvä hammas halkioalueelta puuttuu, mutta oikojahammaslääkäri voi luusiirteen jälkeen ohjata kulmahampaan puuttuvan kakkoshampaan tilalle ja siitä muotoillaan kakkoshampaan näköinen hammas. Siten implanttihoitoa ei välttämättä myöhemminkään tarvita puuttuvan hampaan korvaamiseksi. Luusiirre otetaan lonkasta.

Suulakihalkiopotilailla voi aluksi olla haasteita puheessa vaikka suulaki on operoitu. Puhe voi olla epäselvää ja/tai nenäsointista. Foniatri ja puheterapeutti seuraavat puheen kehitystä ja ohjaavat tarvittaessa potilaan puheterapiaan kotipaikkakunnalle. Puheterapian avulla puhe usein selkiintyy, mutta noin joka viides suulakihalkiopotilas tarvitsee lisäksi puheenparannusleikkauksen, jonka avulla nenäporttia saadaan ahtautettua. Tämä tulee ajankohtaiseksi yleensä 4-6-vuotiaana.

Myös piilosuulakihalkiopotilas (ts. halkio on piilossa limakalvon alla) voi tarvita puheterapiaa ja puheenparannusleikkausta mikäli puhe on epäselvää tai nenäsointista. Leikkauksessa suulaen lihaksisto käännetään oikeaan asentoonsa ja suulakea samalla pidennetään. Se mahdollistaa yhdessä puheterapian kanssa puheen selkiytymisen.

Halkiotiimi seuraa halkiopotilaiden kasvua ja kehitystä kasvun päättymiseen saakka (18-20-vuotiaaksi) ja tarvittaessa myöhempäänkin. Huuli- ja suulakihalkiopotilailla yläleuan kasvu voi jäädä jälkeen alaleuasta tai yläleuka voi jäädä pieneksi myös puuttuvien hampaiden vuoksi. Siten hampaistoon voi kehittyä ristipurenta jota ei saada korjattua pelkällä oikomishoidolla vaan avuksi tarvitaan leukakirurgiaa. Usein riittää pelkkä yläleuan siirto eteenpäin (Le Fort I-leikkaus), mutta joskus myös alaleukaa pitää siirtää taaksepäin. Näin potilaan purenta ja samalla kasvojen ulkonäkö saadaan korjattua.

Pieniä nenän korjausleikkauksia voidaan tehdä kasvun aikana, mutta isommat nenän korjausleikkaukset tehdään vasta kasvun päätyttyä.

 

Hoidon kulku 

Leikkausta varten lapsi saapuu sovittuna päivänä OYSin lastenkirurgian vuodeosastolle  (osasto 60 esite) leikkausta edeltävänä päivänä. Tulopäivänä  lapsesta otetaan verinäytteet ja toimintaterapeutti tekee hänelle mittojen mukaiset käsilastat. Vanhemmat voivat halutessaan käydä tutustumassa teho-osastolle  (osasto 64​ esite), jonne lapsi siirretään leikkauksen jälkeen ainakin leikkausta seuraavaksi yöksi.

Nukutuksen ja leikkauksesta toipumisen vuoksi lapsen on oltava infektiovapaa. Tämän varmistaa lopullisesti nukutuslääkäri, joka tutkii ennen leikkausta eri halkioleikkauksiin menevät lapset, keskustelee vanhempien kanssa ja suunnittelee ja päättää nukutuksen aikaisen hoidon. Hoitavat kirurgit käyvät keskustelemassa vanhempien kanssa. Tarvittaessa lapsi käy korvalääkärin vastaanotolla.

Lapsen on mahdollista yöpyä vielä leikkausta edeltävänä yönä vanhemman kanssa muualla kuin sairaalassa; tästä voi sopia oman hoitajan kanssa.

Ennen leikkausta  lapsen on oltava ravinnotta tietty aika ja oma hoitaja ohjeistaa tässä asiassa. Vanhemmat voivat halutessaan saattaa lapsen leikkaussaliin ja olla mukana kanyylinlaitossa. Leikkauksen jälkeen lapsi siirretään lasten teho-osastolle. Teho-osastolla vanhempien vierailu on mahdollista klo 9-21.

Vanhempien lasten ollessa kyseessä (esim. luusiirre- tai muut sekundaarileikkaukset) teho-osastohoitoa ei välttämättä tarvita, vaan lapsi siirtyy leikkaussalista heräämöön, josta voinnin salliessa takaisin vuodeosastolle.

Teho-osastoseurannasta lapsi siirtyy yleensä seuraavana päivänä takaisin vuodeosastolle kotiutuakseen sitten, kun suun kautta syöminen onnistuu riittävän hyvin ja kipulääkkeiksi riittävät suun/ peräsuolen kautta annettavat kipulääkkeet. Yleensä sairaalassaoloaika on 2-3 päivää leikkauksen jälkeen. Koko tuon ajan vanhemmat voivat olla ympäri vuorokauden mukana lapsen hoidossa lukuun ottamatta leikkauksen ja heräämön aikaa.

Leikkauksen jälkeen lapsi kutsutaan noin kuukauden kuluttua poliklinikkakäynnille, jolloin hoitavat kirurgit ja halkiohoitaja tapaavat heidät. Samalle päivälle järjestetään tarvittaessa ensimmäinen korvakontrolli.